Luonnon oma supermateriaali
Puu on ainutlaatuinen materiaali. Se elää ja hengittää, kasvaa ja kutistuu. Puisten huonekalujen ja kalusteiden valmistaminen on näin ollen sekä tuottajille että suunnittelijoille omaperäistä taidetta. Keskustelimme Stolabin Martin Johanssonin, Nikarin Johanna Vuorion ja freelancesuunnittelija Jonas Forsmanin kanssa luonnon oman supermateriaalin viehätyksestä ja haasteista.
Smålandsstenarin seudulla on runsaasti metsää. Hallitsevia lajeja ovat kuusi ja mänty, mutta myös pyökki, tammi, saarni ja koivu ovat vahvasti edustettuina. Nissan-joen varrella, lähellä Hallandin ja Länsi-Götanmaan rajoja, sijaitsee tehdas, jossa leijaileva miellyttävä tuoksu vie meidät takaisin koulun puutyötunneille. Tehdas, jossa Stolab on valmistanut huonekaluja jo yli sadan vuoden ajan.
– Puu on aina ollut lähellä ihmistä, erityisesti meillä täällä pohjoisessa. Se ei ole laboratoriossa valmistettu raaka-aine, vaan sen voi nähdä luonnossa omin silmin. Luulen, että juuri tämän vuoksi meillä ihmisillä on puuhun aivan erityinen, luonnollinen suhde.
Näin sanoo Martin Johansson. Hän on Stolabin toimitusjohtaja, jolla on puuhun ehkäpä vielä läheisempi suhde kuin kadunmiehellä, johon hän viittaa.
– Kun tartun puuhun, se tuntuu miellyttävältä ihoa vasten. Siinä missä metalli voi tuntua kylmältä ja muovi hieman keinotekoiselta, puu tarjoaa lämpimän ja luonnollisen tunteen. Fyysinen suhde puuhun on kokonaisuudessaan erittäin miellyttävä.
Metsästä tuoliksi
Kuten sanottua, Stolabin tuotanto on sijainnut samalla paikalla jo yli sadan vuoden ajan, eikä ollut sattumaa, että se päätyi juuri sinne. Puisten huonekalujen valmistus alkaa metsätöistä, ja Smålandsstenarin alueella oli paitsi osaamista myös runsaasti raaka-ainetta. Puut kaadetaan yleensä talvella, kun niissä on vähemmän vettä, mikä helpottaa kuivumista ja laskee materiaalin kosteussuhdetta. Juuri kosteus on yksi suurimmista haasteista puuhuonekalujen valmistuksessa.
– Puu käyttäytyy hieman ihon tavoin, se turpoaa kastuessaan. Näin ollen 1 metriä leveän pöydän leveys voi vaihdella 1 cm kesän ja talven välillä. Tai otetaan esimerkiksi Lilla Åland -tuoli. Jos selkänojan kaareva osa asetetaan paikoilleen liian kosteana, se kuivuu, kun tuoli sijoitetaan kuivaan sisäilmaan. Tämän seurauksena puinen osa kutistuu lopulta liian pieneksi eikä sovi enää paikoilleen.
Hakkuun jälkeen puu ilmakuivataan. Useimmiten se tehdään kuivausuunissa, jotta saavutetaan 7% kosteussuhde – huonekalutuotannon standardi.
– Tämä on tärkeä ja melko riskialtis prosessi, jossa on pidettävä pää kylmänä. Jos kuivumista nopeutetaan, voi syntyä värimuutoksia ja halkeamia.
Seuraavassa vaiheessa materiaali sahataan pienempiin osiin, joita kutsutaan aineksiksi. Sitten nämä ainekset sahataan, jyrsitään ja käsitellään, jolloin niistä syntyy lopulta tuotteen osia. Tässä vaiheessa puukalusteiden valmistajan suurin vihollinen alkaa hiipiä esiin. Vihollinen, joka on tavallaan kosteuden vastakohta, nimittäin tuli.
– Kaikki puun kanssa työskentelevät pelkäävät eniten tulipaloja. Puupölyn lastut tai pyörteet aiheuttavat suuren syttymisvaaran. Pyrimme pitämään tehtaan työympäristön turvallisena ja siistinä. Stolab on selviytynyt kahdesta maailmansodasta ja useista globaaleista talouskriiseistä, mutta tulipalo on ollut ja tulee aina olemaan suurin uhka.
Eri puulajit, erilaiset ominaisuudet
Martinin mukaan työstettävän puumateriaalin valinta on usein ollut kulttuurisidonnaista. Erityisesti silloin aikoinaan, kun monet nykyisistä puukalusteiden valmistajista on aloittanut tuotantonsa. Jos tehdas sijaitsi lähellä havumetsää, tehtaassa valmistui mänty- tai kuusihuonekaluja.
– Stolabin traditiona on koivu. Tuotantomme on ollut alkuperältään ruotsalaista alusta alkaen, ja monet lähellämme sijaitsevista sahalaitoksista työsti tuolloin koivua, joten valinta oli luonnollinen. Massiivikoivua voidaan pintakäsitellä erilaisilla väreillä, ja tämä puulaji on jo pitkään ollut suosittu, erityisesti julkisissa tiloissa. Se on sitkeää, keskikovaa puutavaraa, joka joustaa ja muodostaa kestävän materiaalin pieninäkin määrinä. Sitä on helppo kuivata ja liimata, mutta sillä on taipumus deformoitua tietynlaisissa taivutuksissa.
Sitä mukaa kuin Stolabin valikoima kehittyi, valmistuksessa otettiin käyttöön myös muita puulajeja. Niistä jokaisella on yksilölliset erityispiirteensä.
– Esimerkiksi tammi on raskasta, kestävää ja kovaa, ja sen kulutuskestävyys on todella hyvä, mutta se kuivuu hitaasti ja sen liimaus vaatii suurta huolellisuutta. Materiaalin valinta riippuu valmistettavasta tuotteesta. Pöytälevyyn tai johonkin muuhun tuotteeseen, jolta vaaditaan vakautta ja hankauskestävyyttä, tammi voi olla täydellinen valinta. Sen sijaan Wienertuoliin kannattaa valita saarni, koska siitä on helpompi valmistaa kaarevia profiileja kuin tammesta tai koivusta.
Myös samasta puusta peräisin olevan puuaineksen laatu voi vaihdella. Martin vertaa puuraaka-ainetta usein lihaeläimeen, sillä jopa luomulaatuisesta, laiduntavasta naudasta saadaan sekä häränfileetä että jauhelihaa. Tämä vertailu pätee myös Stolabin kierrätystyöhön uustuotannon luomiseksi kestävällä tavalla:
– Haluamme käyttää vain häränfileetä. Kuluttaja voi ajatella ”puu kuin puu”, mutta niissä on itse asiassa suuria eroja. Tämä ajattelutapa pätee myös kierrätykseen. Ravintola ei heitä jäljelle jäänyttä häränfileetä pois, vaan tekee siitä tartarpihvin tai jotain muuta. Samalla tavoin me käytämme jäljelle jääneen hävikkimateriaalin ja luomme siitä jotain uutta.
Pohjoismainen käsityöperinne
Jätämme hetkeksi Smålandsstenarin ja siirrymme runsaat 80 kilometriä koilliseen, Itämeren yli Lounais-Suomeen ja pieneen Fiskarsin kylään. Täällä, maan vanhimmalla konepajalla toimii Nikari, jossa perinteinen puukäsityö on yhdistetty moderniin muotoiluun.
Nikari aloitti toimintansa vuonna 1967 yhden miehen verstaana, jonka perusti yksi Suomen tunnetuimmista huonekalupuusepistä, Kari Virtanen. Perinteiseksi puusepäksi kouluttautunut Virtanen muokkasi yrityksen tulevaisuutta tiiviissä yhteistyössä kahden ensimmäisen asiakkaansa kanssa: arkkitehti-ikoni Alvar Aalto ja yksi Suomen designhistorian johtavista hahmoista Kaj Franck. Massiivipuun perinteisen käsityötaidon yhdistäminen uusimpaan muotoiluun ja arkkitehtuuriin olivat merkittävä osa yrityksen filosofiaa. Nikari on sen jälkeen kasvanut yhdeksi Pohjoismaiden johtavista puuhuonekalujen ja -kalusteiden valmistajista sekä samalla opettajaksi ja pohjoismaisen
puusepäntyön vaalijaksi.
– Käsityön ja modernin muotoilun lisäksi filosofiamme on aina ollut syvälle juurtunut kestävään kehitykseen ja koulutukseen – valmistamaan tuotteita, joilla on vähäinen ympäristövaikutus ja säilyttämään käsityötaidon nykyaikaisessa maailmassa, sanoo Nikarin toimitusjohtaja Johanna Vuorio.
Ulkopuolinen yhteistyö
Jasper Morrison, Louise Campbell, Alfredo Häberli ja Harri Koskinen. Nämä ovat vain muutamia nimiä Nikarin yhteistyökumppaneiden vaikuttavasta luettelosta. Monet yrityksen tuotteista on suunnitellut ulkopuolinen muotoilija, joista läheskään kaikilla ei ole asiantuntemusta puusta materiaalina. Tämä voi olla suuri haaste sekä tuottajalle että muotoilijalle, mutta toisaalta saada aikaan poikkeuksellisia tuloksia, sanoo Johanna:
– Puu on elävä materiaali, ja muotoilijan on kunnioitettava sen ominaisuuksia, vahvuuksia ja heikkouksia. Funktionaalisen tuotteen luomisessa on otettava huomioon fysiikan lait. Kun taitava ja omistautunut suunnittelija ymmärtää sen, lopputuloksena voi olla inspiroiva, ehkä jopa klassinen tuote. Arvostamme taitavia ammattilaisia, jotka ymmärtävät materiaaleja ja muotoilevat tuotteita, jotka kestävät aikaa, sekä teknisesti että esteettisesti.
Ajattomuus ennen trendiä
Sisustussuunnittelun esteettinen puoli on tuttuun tapaan alue, jossa trendit ja muoti voivat vaihdella suuresti vuodesta toiseen. Puisten huonekalujen klassista ilmettä kuvataan usein ajattomaksi. Nikarissa ei pohdita liikaa sitä, että designin tulisi vastata tiettyä trendiä, vaikka sen luonnollisesti pitääkin tuntua modernilta.
– Kyse on ennemminkin siitä, että olemme uteliaita ja kiinnostuneita kehittämään mallistojamme. Yhteistyössä erilaisten lahjakkaiden suunnittelijoiden kanssa tavoitteenamme on luoda entistä parempia ja ajattomia tuotteita. Tuotteita, jotka sopivat hyvin eri aikakausilta peräisin oleviin ympäristöihin ja joita voidaan käyttää vuosisatojenkin päästä, Johanna toteaa ja jatkaa:
– Olemme myös huomanneet, että alueen käsityöperinne antaa tuotteille lisäarvoa. Kyse voi olla kulman kaarevuussäteestä tai alustan liittämisestä pöytään. Pieniä yksityiskohtia, jotka peilaavat käsityömme pohjoismaista perintöä.
Materiaali ajassa
Mikä tekee puusta niin suositun ja arvostetun materiaalin Pohjoismaissa? Martin Johanssonin mielestä vastaus löytyy pohjoismaisesta käsityöperinteestä ja metsien läheisyydestä. Johanna uskoo, että puumateriaalin suosio tulee kasvamaan tasaisesti. Suosio, joka on viime vuosina levinnyt myös napapiirin leveysasteita laajemmalle, ja joka usein kulkee käsi kädessä kestävyyttä kohtaan kasvavan kiinnostuksen kanssa.
– Kiinnostus luonnollisia materiaaleja ja niiden käyttöä kohtaan tuntuu olevan kasvussa kaikkialla maailmassa. Olemme iloisia siitä, että yhä useammat ihmiset rakentavat entistä kestävämmin tiiviissä yhteistyössä arkkitehtien kanssa luodakseen luonnollisia, terveellisiä ja viihtyisiä ympäristöjä toimistoihin, kouluihin, hotelleihin, ravintoloihin,… kaikkialle! Ehkä kuluvan ja poisheitettävän, nopean ja synteettisen sisustuksen aika on ohi ja sen sijaan keskitytään kierrätykseen ja kunnostamiseen kun se on todella tarpeen.
Suunnittelijan näkökulma
Toistaiseksi olemme tutustuneet puuhun valmistuksen ja tuottajan näkökulmasta, mutta millaisena suunnittelija kokee työskentelyn puun parissa? Saadaksemme vastauksen palaamme takaisin Ruotsiin, Göteborgiin. Siellä sijaitsee Jonas Forsmanin designstudio, jossa hän työskentelee mielellään puun parissa valmistaen tuotteita, joissa yhdistyvät muotoilu ja funktionaalisuus.
Nopea katsaus Jonaksen portfolioon kertoo vaikuttavasta monipuolisuudesta. Tässä studiossa on saanut alkunsa kaikenlaisia tuotteita aina sohvista ja tuoleista palosammuttimiin ja itkuhälyttimiin. Yhteistyöluettelo on mittava, mukaan lukien Moooi, Housegard ja Innermost, samoin luettelo kunnianosoituksista, joihin kuuluu muun muassa useita Red Dot Awards -palkintoja. Juuri nyt hän on pinnalla suunniteltuaan Evo-nojatuolin ja Zoe-tuolin EFG:lle. Molempien päämateriaalina on puu.
– Voidaan sanoa, että urani sai alkunsa puusta. Lapsena puu oli usein ensimmäinen työstettävä materiaali. Nuorempana veistin monia voiveitsiä, Jonas nauraa ja jatkaa:
– Opiskellessani Stenebyskolanissa koulutukseen kuului paljon myös puusepäntyötä. Puun parissa on tehtävä paljon työtä, jotta sen ominaisuudet oppii tuntemaan. Sillä on oma tahtonsa. On ystävystyttävä puun kanssa, antaa sen olla oma itsensä ja määräillä.
Suunnitteluprosessi
Jonakselle, jolla on kokemusta myös teollisesta suunnittelusta, suunnitteluprosessissa on usein kyse ”sisältäpäin ulos” -menetelmästä, jossa mielenkiintoinen muoto saa alkunsa älykkäästä funktiosta. Tässä strategiassa on kyse käyttötarkoitukseen sopivien materiaalien käytöstä.
– Tämä on johtanut minut kerta toisensa jälkeen valitsemaan puun, koska se on joustava materiaali, jolla on monia etuja. Ulkoisten ominaisuuksien lisäksi puu tarjoaa muihin materiaaleihin verrattuna paremmat mahdollisuudet tehdä testejä ja prototyyppejä. Vuosien varrella puinen tuote saa myös sielun ja tuote jää mieleen. Tämä on yksi merkittävä syy siihen, miksi haluan työskennellä puun parissa. Tuotteet ovat pitkäikäisiä, ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän niihin tulee aitoa tunnetta.
Jonaksen monipuolinen työ on tuonut kokemusta monista erilaisista materiaaleista. Vaikka suunnitteluprosessin perusstrategia näyttää samalta riippumatta siitä, onko kyseessä puu, muovi, metalli tai jokin muu materiaali, lähestymistavassa on joitakin erottavia elementtejä.
– Puu tarjoaa helpommin inspiraatiota perinteisiin, klassisiin huonekaluihin. Tiedän, että tuote näyttää hyvältä ja kestää käytössä jopa 30 vuotta, joten yritän usein panostaa ajattomaan muotoiluun. Työstän puuta yleensä hyvin yksityiskohtaisesti ja haluan ottaa huomioon joka ikisen pienen yksityiskohdan.
Työstettäessä materiaalia, jolla on paitsi oma elämä, myös oma tahtonsa, haasteita tulee väistämättä eteen.
– Aivan kaikkea ei voi ratkaista puun avulla. Liian kapeita yksityiskohtia ja liian kaarevia, pieniä osia ei ole mahdollista valmistaa puusta, vaan niissä on käytettävä muita materiaaleja. Puusta ei myöskään saa luotua oikeanlaista pehmustettua vaikutelmaa. Puussa on tietynlaista joustavuutta, mutta pehmeän lopputuloksen saavuttamiseen tarvitaan kangasta.
Mitä enemmän materiaaleja, sitä suuremmat haasteet
Nämä haasteet olivat suurelta osin läsnä suunniteltaessa EFG:n Evo-nojatuolia, joka esiteltiin tänä keväänä messuilla. Tuolissa on kiinteä puurunko, jonka istuinpinnan päälle on pingotettu neulottu kangas käyttömukavuuden lisäämiseksi. Kankaan kiinnittämiseen tarvittiin pieniä metallilankoja, joita ei ollut mahdollista valmistaa puusta.
– Tavoitteena oli kestävyys, joten puu tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Halusin, että nojatuoli näyttää puuhuonekalulta, mutta tuntuu mukavalta ilman pehmustetta. Haasteena oli keksiä luonnollinen tapa yhdistää materiaalit. Miten kangasta voidaan pingottaa? Miten se saadaan pysymään pingottuneena pitkään? Miten metallista, kankaasta ja puusta saadaan luotua tyylikäs yhdistelmä?
Useiden erilaisten materiaalien yhdistäminen edellyttää lisäksi monitahoista yhteistyötä eri toimittajien ja tehtaiden kanssa ja voi vaikeuttaa kierrätystä. Tietyn asian suhteen Jonas on tarkka:
– Yritän minimoida materiaalien lukumäärän ja samalla erotella ne toisistaan. On tärkeää, että puurunko on erillinen, metalli erikseen ja niin edelleen, jotta lopputuloksena on purettava tuote, jonka jokainen materiaali voidaan kierrättää erikseen.
Valoisa tulevaisuus
Kun pyydämme Jonasta, Johannaa ja Martinia katsomaan eteenpäin, he kaikki ovat samaa mieltä yhdestä asiasta: puun tulevaisuus sisustusmateriaalina näyttää valoisalta. Kaikki kolme ovat huomanneet positiivisen suuntauksen ja ovat sitä mieltä, että puu on ehdottomasti ajankohtainen materiaali.
Valmistajan näkökulmasta suurin haaste on saavuttaa sellainen raaka-aineen tarjonta, että hyvää puuta on saatavilla, Martin sanoo. Rakennuspuutavaran suuri kysyntä Ruotsissa ja muualla Euroopassa on johtanut siihen, että sahat keskittyvät lehtipuuhun entistä vähemmän:
– Tämä voi johtua siitä, että lehtipuisia huonekaluja valmistavia yrityksiä on Ruotsissa niin vähän. Kuluttajat suhtautuvat puuhun entistä positiivisemmin. Tämä näkyy ennen kaikkea siinä, että entistä useammin tuotteemme lakataan tai öljytään maalaamisen sijaan. Vaikuttaa siltä, että ihmiset haluavat uudelleen tuntea puun läheisyyden, sanoo Martin.
Myös Johanna on huomannut tämän positiivisen suuntauksen. Tulevaisuutta pohtiessaan hänen keskeisenä visionaan ovat kestävyys ja ympäristönäkökohdat. Tässä visiossa luonnonmateriaalilla, kuten puulla, on luonnollisesti vahva asema:
– Toivon, että rakennus- ja sisustussuunnittelussa nähtäisiin fiksuja, pitkäkestoisia ratkaisuja, joissa luonnonmateriaalia käytetään ja kierrätetään älykkäällä tavalla. Puulla on luonnollinen kyky absorboida ilmakehästä hiilidioksidia, joten se sopii erinomaisesti käytettäväksi rakennuksissa ja kalusteissa, joita voidaan käyttää vuosisatojen ajan. Terveelliset ympäristöt, luonnonmateriaalit ja inhimillisen kokoinen arkkitehtuuri ovat mielenkiintoisia tulevaisuuden mahdollisuuksia, Johanna toteaa lopuksi.
Myös Jonaksen fokuksena on ympäristö, ja hän on samaa mieltä kollegoidensa kanssa siitä, että puun tulevaisuus sisustusmateriaalina näyttää valoisalta, varsinkin jos haluamme saavuttaa kestävän yhteiskunnan:
– Puun suosio on ollut kasvussa monta vuotta, ja minun on vaikea nähdä, että se heikkenisi. Kun yhteiskunta alkaa entistä enemmän kiinnittää huomiota ympäristöön ja ilmastoon, puusta tulee luonnollinen valinta. Ajattele: niin vahva ja muokattava materiaali, joka samanaikaisesti sitoo hiilidioksidia – pahinta ympäristöroistoamme. Jos puu keksittäisiin tänään, tuskin uskoisimme sen olevan totta!
